Kuukausi on mennyt ihan hujahduksessa ja lasketun ajan laskurin lukemat hupenee koko ajan. En tiedä pelkäänkö, jännitänkö vai odotanko innolla sitä hetkeä, kun vaimo ilmoittaa "Nyt se tulee!"
Käytännön asiat pyörii mielessä, kuten olisiko jo aika ottaa joka päivä työläppäri kotiin varmuuden vuoksi, jos lapsi syntyy. Tai onko kasvatuksellisesti väärin pitää Hohto-leffajulistetta seinällä, jota lapsi varmasti tulisi silmillään tillittämään. Ja miksi me emme ole olleet valmennuksessa vaikka kaikki muut siitä puhuu ja kyselee. Entä mikä on synnytyslaitoksen puhelinnumero? Viimeisin kysymys oli vaimon suusta, en olisi keksinyt sitä ongelmaa itse. Eniromaista.
Vaatteita on tullut ihan älyttömät kassilliset kahdesta eri paikasta. Vielä uupuu lastenvaunut, tosin merkki ja malli on jo tiedossa. Ei tarvitse kuin tilata. Samasta paikasta ostetaan kylpyamme. Pomon kanssa voisi puolentoistaviikon päästä puhua työkuvioista, miten tämä tulee vaikuttamaan kevään töissäolooni.
Vauva pitää aikamoista elämää äidin massussa. Tänään äiti kääntyi aamulla sängyssä puoleeni, varmaan nukkui vielä, mutta vauva piti täydet tanssiaiset. Tunsin selässäni potkut ja heilumiset.
44 päivää enää - tai vähemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti