Aamupäivän lähestyessä puoltapäivää saavuimme synnytyslaitokselle ja äitisi ilmoitti hoitajille "Mä oon vähän miettiny tota synnyttämistä". Pääsimme huoneeseen ja sinua alettiin tarkkailla äidin mahan päältä. Monta tuntia jännitimme ja isää huolestutti äidin kivut, sekä aika-ajoin massun sisällä tipahtava sydänkäyrä.
Alkuillasta pääsimme synnytyssaliin. Äitisi sai ilokaasua, joka ei ilmeisesti kummemmin auttanut. Äiti sai istua jumppapallollakin. Radion kuuntelu helpotti ainakin minua. Lisäksi epiduraali- ja spinaalipuudutukset toivat vähän apua äidin kipuihin. Hetken nukkumisen ja huilaamisen jälkeen ilmoitit, että olet valmis syntymään.
Yritin kuvata syntymääsi videolle parhaani mukaan, minkä jännitykseltä ja äidin tsemppaamiselta pystyin. Kun olit suureksi osaksi ulkona pokkani petti, sillä ulos tullessasi alkoivat summerit soimaan ja luulin, että sinulla oli joku hätä, kun et heti huutanut. Vasta jälkeenpäin kävi ilmi, että summerit soivat joka tapauksessa ja sillä kutsutaan hoitaja paikalle kylpyäsi ja mittauksiasi varten.
Kun aloit itkeä, jatkoin kuvaamista, jotta muistaisimme nuo hetket aina. Olit pienen pieni rääpäle, joka kurttuisuudessaan oli pakotettu tähän maailmaan. Sinut ujutettiin äitisi paidan alle ja paidan kaula-aukosta kurkit sinisillä silmilläsi ja ihmettelit missä olet. Pienet sormesi haparoivat paidan kaulusta. Olimme kaikki kolme yhdessä, perhe.
Saimme ensimmäisen isä-tytär-hetken, kun kylvetin sinut hoitajan opastuksella. Hoitaja mittasi ja kapaloi sinut. Jäimme odottamaan äitiäsi enkä voinut muuta kuin ihailla sinua. Silmiäni en saanut sinusta irti, terve, kaunis pienokainen.
Äiti saapui paikalle sängyssä ja hänet palkittiin levolla, mehulla, teellä ja leivillä. Lähdin ajelemaan kotiin vasta kahden jälkeen aamuyöllä maailman onnellisimpana miehenä. Tästä ponnistuksesta alkoi meille kaikille uusi elämänvaihe.
Kirjoitan tätä juttua päivä ensimmäisen isänpäiväni jälkeen. Möngit lattialla ja kiellän sinua koskemasta johtoihin. Päivään kirjoituksen kuitenkin syntymäpäivällesi, sillä tällaisena päivän muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti