Jonkin aikaa olimme metsästelleet vauvan liikkeitä niin, että saisin tuntea ne itsekin vatsan päältä. Tiistaina 3.11. osui jo sellainen massun sisältä tullut potkaisu tai nyrkin isku, että se tuntui vatsaa pitelevällä kämmenelläni. Lapsen saaminen siis konkretisoituu päivä päivältä itselleni. Tiistain jälkeen on kertynyt jo muutama kerta, kun olen tuntenut vauvan liikkeet fyysisesti. Ja jos en ole tuntenut niin kuullut kyllä, kun puoliso niistä aina huudahduksillaan muistuttaa. :)
Isänpäiväkin oli ja meni. Vaikken varsinaisesti vielä isä olekaan, niin sain huomiota osakseni roppakaupalla. Aamiaiset vuoteeseen ja lahjat kortteineen ja kaikki. Sain myös rauhan tehdä autohommia ja koko viikonlopun sain syödäkseni hyvää ruokaa. Tämän parempaa ei olisi voinut toivoakaan. Ensi kerralla vietetäänkin isänpäivää sitten vauvan kanssa koko perhe. Sitä ennen tosin on ihan oikea äitienpäivä, joten vietetään se vanhemmuuden juhla ensin. Paineita! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Onnea tuoreelle avioparille ja vauvalle. Baby on päässyt jo ensimmäiseen konsertiinkin. Meidänkin esikoinen, joka syntyi 20.11.1993 pääsi edeltäneenä kesänä kuuntelemaan livenä legendaarista Leningrad Cowboysien konserttia Senaatintorille.
VastaaPoista