21.10.2009 Sitä kuulee biisitkin ihan eri tavalla

Ajelin kohtuullisen myöhään töistä kotiin ja samalla radiosta tuli biisi, jonka olen aina tiennyt olevan olemassa. Tällä kertaa se kuitenkin kuulosti paljon koskettavammalta, sattuneesta syystä. Tuli pohdiskeltua mitenhän sen saisi varmistettua, että osaisi olla aina oman jälkeläisensä elämässä läsnä kannustamassa ja lohduttamassa juuri oikealla hetkellä? Teinivuoden häiriöiltä ei voi välttyä, mutta muuten olisi syytä onnistua vahvan ihmisen kasvattamisessa. Aika paljon vastuuta. Ja aivan käsittämätön kertsi.

"Pieni tyttö heittää pois, kirjoituspöydän laatikoista
valokuvat ja kirjeet jossa unelmoi
hän repii ne pieniksi palasiksi
ja kuin itse kidutusta on sanat laulassa joka stereoissa soi

Pidä kiinni sun unelmistas, pidä kiinni ja usko niihin
et kesken saa luovuttaa
Pidä kiinni sun unelmistas, pidä kiinni ja usko niihin
älä anna niiden sua juovuttaa

Pieni tyttö käpertyneenä, vuoteessa nyyhkyttää
ja itkiessään ilottomasti vaikeroi
Hän on lukinnut huoneensa oven
ettei itku erottuisi
mieli bändin kasetilta soitto soi

Pidä kiinni sun unelmistas, pidä kiinni ja usko niihin
et kesken saa luovuttaa
Pidä kiinni sun unelmistas, pidä kiinni ja usko niihin
älä anna niiden sua juovuttaa

Katulamput loistaa sisään
hämärään huoneeseen
valoviijoja seiniin kuvioi
Pieni tyttö ei nuku vielä
vaan pureksii kynsiään
ja sydän tahkoo tahtia lauluun joka soi

Pidä kiinni sun unelmistas, pidä kiinni ja usko niihin
et kesken saa luovuttaa
Pidä kiinni sun unelmistas, pidä kiinni ja usko niihin
älä anna niiden sua juovuttaa" (SIG - Pidä kii unelmistas)