Mielessä pyörii jos jonkinmoista ajatusta tämänpäiväisen rakenneultran johdosta. Luonnollinen pelko siitä, että lapsella ei olisi kaikki hyvin, on varmasti se, joka peikkona pyörii omassa alitajunnassa. Toisaalta taas uteliaisuus tulevan lapsen sukupuolesta saa aikaan kihelmöivää jännitystä. Ohjaahan tuo pieni seikka kuitenkin joitain etukäteishankintoja ja ajatuksia lapsukaisen tulevaisuudesta, vaikkei suurin osa meidän oman pienen maailmamme tapahtumista enää niin sukupuolisidonnaista olisikaan.
Tuleva isä oli sen verran häkeltynyt, ettei löytänyt Lohjan liittymää uudesta moottoritiestä vaan posotti vain suoraan kohti uusia pitkiä Turun moottoritien tunneleita. Paniikki alkoi kasvaa sillä kerrankin kuvittelin olevani ajoissa. Aina ei siis navigaattorikaan ole hyvästä, varsinkaan tutuilla kulmilla, kun keskittyminen herpaantuu kuunnellessa mitä Heikki Silvennoinen sanoo tilanteessa jossa navigaattori väittää meidän olevan parhaillaan pellolla. No ei se mitään sanonut, mutta Lohjan kyltit vilahtelivat sujuvasti ohi.. Sammattiin asti sai peräti ajella, että pääsi kääntymään takaisin. Komeita tunneleita oli. Tattis oikeaan aikaan olin sairaalan ulko-ovella ja tuleva äiti oli venttaamassa.
Ultrassa kaikki näytti hyvältä, sekä omin että ultratädin silmin joista jälkimmäinen oli varmasti ammattitaitoisempi sanomaan mikä on normaalia ja mikä ei. Aikamoista hiirellä mittailuahan tuo näytti olevan, kun eri elinten mittasuhteita katsottiin. Ainakin aivoja, munuaisia, sydäntä, selkärankaa, käsiä, kasvoja ja vaikka mitä tiirailtiin. Jo alussa täti kysyi, haluammeko tietää sukupuolen ja totesimme ennakkokeskustelujemme perusteella kyllä.
Täti selosteli, että ennen vanhaan veikkailtiin sydämen lyöntitiheyden perusteella, kumpi sukupuoli on kyseessä. Tyttöjen pumpun arveltiin kuulemma lyövän tiheämmin kuin poikien ja tästä vedettiin aikoinaan johtopäätös äidin mahdollisten tuntemuksien lisäksi. Nyttemmin on tekniikka tullut paremmin apuun ja sieltähän se jalkojen välistä paljastui asian todellinen luonne.
Jälkiviisaana voisi todeta, että kyllähän mä sen tiesin, kun tietty planeetta on ollut koko tämän vuoden näkyvillä taivaalla normaalia kirkkaampana ja on sitä tullut ahkerasti ihailtuakin...
Sairaalan ovesta ulos tullessa olimme yhtä hymyä. Lyhyt ajatustenvaihto paljasti, että kummallakaan ei ollut sitä vastaan, että sukupuoli paljastetaan myös lähimmille ihmisille. Ilmoitin isälleni ja vaimo äidilleen. Ei vain malttanut pidätellä tietoa sisällään.
Ja täytyy sanoa, olen onnellinen!
Tuleva isä oli sen verran häkeltynyt, ettei löytänyt Lohjan liittymää uudesta moottoritiestä vaan posotti vain suoraan kohti uusia pitkiä Turun moottoritien tunneleita. Paniikki alkoi kasvaa sillä kerrankin kuvittelin olevani ajoissa. Aina ei siis navigaattorikaan ole hyvästä, varsinkaan tutuilla kulmilla, kun keskittyminen herpaantuu kuunnellessa mitä Heikki Silvennoinen sanoo tilanteessa jossa navigaattori väittää meidän olevan parhaillaan pellolla. No ei se mitään sanonut, mutta Lohjan kyltit vilahtelivat sujuvasti ohi.. Sammattiin asti sai peräti ajella, että pääsi kääntymään takaisin. Komeita tunneleita oli. Tattis oikeaan aikaan olin sairaalan ulko-ovella ja tuleva äiti oli venttaamassa.
Ultrassa kaikki näytti hyvältä, sekä omin että ultratädin silmin joista jälkimmäinen oli varmasti ammattitaitoisempi sanomaan mikä on normaalia ja mikä ei. Aikamoista hiirellä mittailuahan tuo näytti olevan, kun eri elinten mittasuhteita katsottiin. Ainakin aivoja, munuaisia, sydäntä, selkärankaa, käsiä, kasvoja ja vaikka mitä tiirailtiin. Jo alussa täti kysyi, haluammeko tietää sukupuolen ja totesimme ennakkokeskustelujemme perusteella kyllä.
Täti selosteli, että ennen vanhaan veikkailtiin sydämen lyöntitiheyden perusteella, kumpi sukupuoli on kyseessä. Tyttöjen pumpun arveltiin kuulemma lyövän tiheämmin kuin poikien ja tästä vedettiin aikoinaan johtopäätös äidin mahdollisten tuntemuksien lisäksi. Nyttemmin on tekniikka tullut paremmin apuun ja sieltähän se jalkojen välistä paljastui asian todellinen luonne.
Jälkiviisaana voisi todeta, että kyllähän mä sen tiesin, kun tietty planeetta on ollut koko tämän vuoden näkyvillä taivaalla normaalia kirkkaampana ja on sitä tullut ahkerasti ihailtuakin...
Sairaalan ovesta ulos tullessa olimme yhtä hymyä. Lyhyt ajatustenvaihto paljasti, että kummallakaan ei ollut sitä vastaan, että sukupuoli paljastetaan myös lähimmille ihmisille. Ilmoitin isälleni ja vaimo äidilleen. Ei vain malttanut pidätellä tietoa sisällään.
Ja täytyy sanoa, olen onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti